Kotihoidon työntekijöiden työssä jaksaminen ja resurssipula ovat olleet ongelma Porvoossa. Tähän tartuttiin viime syksynä, ja kaupunginhallitus puolsi sote-lautakunnan esitystä lisätä kotihoitajan vakansseja kuudella. Eilisessä kaupunginhallituksen kokouksessa oli hyvä hetki kuulla vanhus- ja vammaispalvelujen vs. palvelujohtajalta millaisiin korjaustoimenpiteisiin kotihoidossa on ryhdytty, jotta tilannetta saataisiin parannettua.
Sattui hienosti, että juuri ennen kokousta saimme lukea mainion kirjoituksen Porvoon kotihoidon tilasta. Helsingin Sanomien toimittaja oli päässyt seuraamaan kotihoitaja Eija Selkäinahon työpäivää. Riittämättömyyden tunne on hoitoalalla arkipäivää, mutta kotihoitoa on Porvoossa myös kehitetty aktiivisesti, ja se näkyy.
Palvelujohtaja esitteli meille muun muassa työtyytyväisyyskyselyjä sekä kysyntä- ja käyntimääriä. 83 prosenttia Porvoon kotihoidon asiakkaista on sellaisia, joiden luona vietetään kerran-kolme kertaa päivässä 0-30 minuuttia. Yhteen ongelmaan hyväkään kotihoito ei tarjoa ratkaisua, ja sen toi esiin myös Hesarin juttu: vaikka kotihoitaja viettäisi asiakkaansa luona 1,5 tuntiakin päivässä, jää vuorokauteen vielä 22,5 tuntia, jotka ikäihminen viettää usein ilman seuraa. Miten lievittää sellaisten vanhusten yksinäisyyttä, jotka eivät pääse kotoaan pois? Valtakunnallisena tavoitteena kun tuntuu olevan vieläpä, että entistä huonokuntoisemmat vanhukset asuisivat kotonaan niin pitkään kuin mahdollista.
***
Ikäihmisten yhteisöasumisesta on tulossa yhä suositumpaa. Vanhukset haluavat seuraa ja sosiaalisia virikkeitä, joita yhteisöllisyys tarjoaa. Itsekin leikin mielelläni tulevaisuuskuvalla, jossa istun mummona vierekkäisissä keinustuoleissa harmaapäisten ystävieni kanssa maailmanmenoa ihmetellen – toisaalta aina halutessani oman kotini yksityisyyteen helposti vilahtaen, toisaalta taas apua ammattihenkilöstöltä saaden.
Porvoo voisi olla yksi ikäihmisten yhteisöasumisen edelläkävijä. Kuka käynnistää kaupunkimme ensimmäisen asumisprojektin yhteisöllisyyttä hakeville ikivihreille?
***
Lähiaikoina kaupunginhallitus nimittää vanhus- ja vammaisneuvostot. Olisi tärkeää, että nämä elimet tekisivät vahvaa yhteistyötä keskenään sekä seuraisivat sote-puolen ohella aktiivisesti myös kaupunkikehitys- ja sivistyslautakuntien asioita. Tarvitsemme vanhus- ja vammaisosaajien asiantuntemusta sosiaali- ja terveyskysymysten lisäksi myös muun muassa esteettömyysasioissa sekä kulttuuri- ja opetussektoreilla.
Loppuun vielä kehut: poliitikoista sanotaan helposti, että he ajavat vain omaa tai eturyhmänsä etua. Haluan nostaa tässä esiin yhden poikkeuksista: ihailen kaupunginhallituksemme nuorimman jäsenen Anette Karlssonin paneutumista ja sitoutumista vanhuskysymyksiin, saimme kuulla kokouksessa häneltä aiheesta hyviä huomioita toisensa perään. Kiitos siis vieruskaverille sparrauksesta, olet hyvällä asialla!
Anna-Stiina Lundqvist
Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja